torstai 27. huhtikuuta 2017

Letrozoleja ja väliultraa


Tänään oli jälleen väliultrauksen paikka, mutta taas tämä mun omituisesti toimiva kroppa testasi vaan meidän pettymyksensietokykyä. Tuntuu välillä, että nämä hoidot ovat yhtä pettymystä, pettymysten perään. 

Ei siis letrozoleilla edelleenkään minkäänlaista vastetta, eli suomeksi: lääke ei tehoa minuun, emmekä edelleenkään saa ovulaatiota aikaan. Tällä kertaa meidät oli vastaanottamassa meidän ehdoton lemppari lääkäri oysista, siis aivan huippu tyyppi. Hän saa pelon ja epätoivonkin keskellä meidät naureskelemaan, mikä nyt ei varmaan ihan tavanomaisin juttu lapsettomuuspolilla asioidessa ole. Mutta asiaan. Päätimme siis tällä kertaa, että syön letrozoleja jo heti tästä päivästä lähtien, kaksi tablettia päivässä, kolmen päivän ajan ja sitten päästään taas ensiviikolla ultrailemaan. Ei siis tarvitse tällä kertaa odotella seuraavaan kiertoon saakka. 
DSC_0738

Suunniteltiin jo hieman jatkoakin, siltä varalta, ettei ensiviikon ultrassa näy vieläkään mitään merkkejä ovulaatiosta. Kovin vähän suunnitellaan asioita eteenpäin, sillä ollaan sovittu, että edetään asia kerrallaan. Sen verran kuitenkin lääkäri halusi kuulla, että mitä mieltä olemme mahdollisista pistosten aloittamisesta. Vastaukseni oli kutakuinkin " ollaan valmiita ihan mihin vaan, mikä voi auttaa". 

Oysin lisääntymislääketieteenyksikön porukka alkaa käydä jo melko tutuksi ja nykyään ei tarvitse miettiä mitä voi sanoa ja miten tulee olla. Voin olla siellä täysin rennosti ja enää on pitänyt jännittää vain sitä, mitä ultrassa näkyy ja miten edetään. Siellä otetaan vastaan yksilönä. Käytävillä tervehditään ja kysellään miten sujuu. Jotenkin niin välittävä ja ihana ilmapiiri. Odotin aluksi siltä paikalta jotain ihan toisenlaista. Ajattelin, että tunnelma on sama kuin tk:n vastaanotolla. Kuvittelin, että siellä istutaan vakavana, kuin jossain kuulustelussa. Mutta kaikki onkin täysin toisenlaista. Ihana paikka! 
DSC_0742
Otan joka kerta lapsettomuuspolilta ultrakuvat mukaan. En oikeastaan edes tiedä miksi niitä mukaani haluan. Haluaako näin ikävästä jutusta säilyttää jotakin muistoja? Jostain ihmeen syystä minä näköjään haluan. Tämä päivä menee vielä vähän haikeissa fiiliksissä, mutta huomenna nostetaan taas lippu entistä korkeammalle. Jokainen pettymys loppujen lopuksi vain vahvistaa, vaikkei se aina siltä tunnukkaan. Periksi ei anneta. 

Onko siellä ruudun toisella puolen joku muu, joka käy tutkimuksissa ja hoidoissa Oysissa? Mitä mieltä ootte Oysin lapsettomuuspolista? 

5 kommenttia:

  1. Onneksi nykyään on paljon eri keinoja, tietyllä tapaa lohdullista vaikka eiväthän hoidot tietenkin helppoja olekaan. Välillä tuntuu omallakin kohdalla että kroppa koettelee pettymyksensietokykyä, mutta minkäs sille voi. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  2. Ittelläkin on pelkkiä hyviä kokemuksia Oyssin lapsettomuuspolilta vai mikä lisääntymislääketieteen yksikkö se oikealta nimeltään onkaan :) Ne lääkärit ja hoitajat, jotka kohdalle sattui oli mukavia. Me saatiin plussa ekan ICSI:n ekasta PAS:sta (hoidot aloitettiin suoraan ICSI:llä) ja nyt ollaan kuljettu siellä sitten yhden lääkärin luona ultrauksissa hänen tutkimuksensa tiimoilta! Tää lääkäri on kyllä huippu, aina se kyselee tarkkaan et miten mennyt ja mitä kuuluu ja kun olen lähdössä pois hän aina huikkaa "soita, jos on jotain ongelmia" :) Tsemppiä teidän matkaan, toivottavasti lääkkeet alkaa toimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana!!! Tarkotatko kenties Järvelää? Ainaki kuulostaa aivan häneltä tuo sinun kuvaus. Järvelä on meidän lemppari <3 Niiiin huippu! Onnea teille jatkoon ja kiitos tsempeistä <3

      Poista
  3. Moikka. Kävin lukee tuon teidän historia. Meillä on matka alkanut aikalailla samoihin aikoihin. Meillä syynä on selittämötön lapsettomuus. Huomenna edessä eka punktio. Jänniä aikoja. Mitä sinun postauksia luin, niin asutaankin "suht" lähekkäin :) Tsemppiä hoitoihin!
    Mun ajatuksia löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/blogit/tyhja-huone

    VastaaPoista