torstai 27. huhtikuuta 2017

Letrozoleja ja väliultraa


Tänään oli jälleen väliultrauksen paikka, mutta taas tämä mun omituisesti toimiva kroppa testasi vaan meidän pettymyksensietokykyä. Tuntuu välillä, että nämä hoidot ovat yhtä pettymystä, pettymysten perään. 

Ei siis letrozoleilla edelleenkään minkäänlaista vastetta, eli suomeksi: lääke ei tehoa minuun, emmekä edelleenkään saa ovulaatiota aikaan. Tällä kertaa meidät oli vastaanottamassa meidän ehdoton lemppari lääkäri oysista, siis aivan huippu tyyppi. Hän saa pelon ja epätoivonkin keskellä meidät naureskelemaan, mikä nyt ei varmaan ihan tavanomaisin juttu lapsettomuuspolilla asioidessa ole. Mutta asiaan. Päätimme siis tällä kertaa, että syön letrozoleja jo heti tästä päivästä lähtien, kaksi tablettia päivässä, kolmen päivän ajan ja sitten päästään taas ensiviikolla ultrailemaan. Ei siis tarvitse tällä kertaa odotella seuraavaan kiertoon saakka. 
DSC_0738

Suunniteltiin jo hieman jatkoakin, siltä varalta, ettei ensiviikon ultrassa näy vieläkään mitään merkkejä ovulaatiosta. Kovin vähän suunnitellaan asioita eteenpäin, sillä ollaan sovittu, että edetään asia kerrallaan. Sen verran kuitenkin lääkäri halusi kuulla, että mitä mieltä olemme mahdollisista pistosten aloittamisesta. Vastaukseni oli kutakuinkin " ollaan valmiita ihan mihin vaan, mikä voi auttaa". 

Oysin lisääntymislääketieteenyksikön porukka alkaa käydä jo melko tutuksi ja nykyään ei tarvitse miettiä mitä voi sanoa ja miten tulee olla. Voin olla siellä täysin rennosti ja enää on pitänyt jännittää vain sitä, mitä ultrassa näkyy ja miten edetään. Siellä otetaan vastaan yksilönä. Käytävillä tervehditään ja kysellään miten sujuu. Jotenkin niin välittävä ja ihana ilmapiiri. Odotin aluksi siltä paikalta jotain ihan toisenlaista. Ajattelin, että tunnelma on sama kuin tk:n vastaanotolla. Kuvittelin, että siellä istutaan vakavana, kuin jossain kuulustelussa. Mutta kaikki onkin täysin toisenlaista. Ihana paikka! 
DSC_0742
Otan joka kerta lapsettomuuspolilta ultrakuvat mukaan. En oikeastaan edes tiedä miksi niitä mukaani haluan. Haluaako näin ikävästä jutusta säilyttää jotakin muistoja? Jostain ihmeen syystä minä näköjään haluan. Tämä päivä menee vielä vähän haikeissa fiiliksissä, mutta huomenna nostetaan taas lippu entistä korkeammalle. Jokainen pettymys loppujen lopuksi vain vahvistaa, vaikkei se aina siltä tunnukkaan. Periksi ei anneta. 

Onko siellä ruudun toisella puolen joku muu, joka käy tutkimuksissa ja hoidoissa Oysissa? Mitä mieltä ootte Oysin lapsettomuuspolista? 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kuvotusta, kateutta ja kuumia aaltoja

Nyt elän lapsettomuuden osalta sitä vaihetta, kun tuntuu, että joka ikiset lastenrattaat ja raskausmahat on laitettu tuonne kaduille pelkästään minua ärsyttämään. En ymmärrä, mistä tämä kateus ja katkeruus taas kumpuaa, eihän se toisten onni minulta ole millään tavalla pois? En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, minkälaisia tunteita lapsettomuus voi herättää ja miten se vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ja elämään. Mutta nyt tiedän, kun koen sitä puolisoni kanssa jo kolmatta vuotta. Se on todella pitkä aika odottaa jotakin niin suurta ja tärkeää. Jotakin, minkä toivoisi vain heti tapahtuvan. 

DSC_0704

DSC_0665
Nyt uppoaa tavallista suurempi letrozol-annos + metformiinin maximi-annos ja kun siihen lisätään vielä kuukautiset, niin voitte vaan kuvitella oloni. Lähipäivinä olen kuvaillut sitä esimerkiksi näin: Kuumia aaltoja, niin kuin olisi vaihdevuodet, turvonnut kuin puolessa välissä raskautta, pahoinvointi kuin krapulassa, mielialavaihtelut kuin uhmaikäisellä ja ahdistus suoraan kuin kauhuelokuvasta. Tämä odottaminen ja paikallaan junnaaminen alkaa taas tulla korvista ulos ja odotamme vaan, että edes jotakin tapahtuisi. Ensiviikon torstaina taas ultraillaan, joten pidetään peukkuja, että tällä kertaa lähdettäisiin sieltä hymyssäsuin, hyvien uutisten kera. 

DSC_0549


Eilen huomasin kaipaavani hieman piristystä, kun ajatukset pyörivät taas pelkän lapsettomuuden ympärillä. Pakattiin makkarat, juotavat ja muut kamat. Puettiin lämpimästi päälle ja lähdettiin autolla kohti Sanginsuuta, tarkemmin kohti Pilpasuon luontopolkua. Seitsemän kilometrin luontopolku oli juuri sopivan mittainen kierrettäväksi arki-iltana ja fiilis muuttui täysin, kun pääsi luontoon nauttimaan ihanista maisemista ja mahtavasta säästä, lemppari seurassa.
DSC_0625
DSC_0612-2